Jouluja

Mami halusi sitten laittaa muitakin kun meidän kuvia tänne, no mikäs siinä, Jouluunkin on enää ihan muutama yö, niin ei viitsitä olla hankalia. Tonttuja meidän pihalla on hiiviskellyt ihan varmasti, sillä parina iltana ollaan saatu sellaset vahtihaukkukohtaukset että oksat pois... meillä on nimittäin tehtävä, taloon on tuotu kinkku, se koirajoulun kunkku ja me antaumuksellisesti vahditaan sitä, tontuiltakin! Uunissa tuoksuu jotain hyvää melkein joka päivä ja me saadaan melskata lumessa aina kun halutaan, voi että on melkoiset koiranpäivät!

tassuja,massuja,nassuja

 

Kyllä, se on ihan totta. Eilen 12.12 2012 syntyi minulle ja parin kuukauden takaiselle rakastetulleni Seralle 10 pentua! 4 pikkupunttia ja 6 pikkuseraa. Ne ovat hyvin hyvin samannäköisiä, pieniä sävyeroja on, mutta muuten oikein mallikkaita pieniä bullmastiffin taimia mustine nassuineen! Olemme seuranneet tiiviisti ja jännityksen vallassa koko odotusajan ja kaikki menikin hienosti Katjan ja Tomin huomassa. Sera on malliäiti ja me tietenkin jatkamme vauvojen kasvun seuraamista innolla....tai en minä tiedä tuosta Galasta, sillä kun on jo ihan lapsenlapsiakin joita seurata ja jopa tapailla :)  

Näytelmäviikonloppu

Noniin, viikonloppu alkaa jo ehtyä ja kaikkeahan tässä on taas ehtinyt tapahtua. Mamin ja Tiinan kanssa ollaan oltu reippaina näytelmissä, isoissa sellaisissa ja tosiaan pitkästä aikaa.
Sukulaisia tuli moikkailtua ja ihmismummoa myöskin, sillä oli hyviä lihapullia! Mamia täytyy aina pitää kovilla joten pidän saman vanhan tyylini ja komennan sekä kommentoin, olin sitten kehässä tai en! Molempien päivien tuomareille vaan kiitosta että näitte heti erinomaisuuteni, olen nyt joku

HeVW-12 ja VV-12 muitten tittelien lisäksi. Aika samanlaista oli kehässä silloin kun sain JW-05 tittelini, paitsi että mamia ei silloin herkistänyt yhtään kun se ei tajunnut mitä voitin. Mutta mitäpä noista, toivottavasti huomenna jo mentäisiin metsään ja pääsisin Punttia härnäämään :D

Kakolan likkoina

Olin mamin kanssa harjoittelemassa Turussa, Kakolassa. Viimevuonna oltiin myös ja haluttiin lähteä uudelleen kun siellä oli niin jännää. Nyt kaikki meni entistä hienommin, ei tarvinnut taaskaan mamin hävetä vuokseni. Alussa kun majoittivat meidät koirat selleihin odottelemaan vuorojaan, oli hirveä kakolafonia ja meteli kun jotkut ulisivat, haukkuivat ja itkivät. Ehei, minä tyttö en sortunut siihen tälläkertaa, vaan odottelin tyynesti omia vuorojani ja seurustelin välillä muiden kämppisten kanssa sivistyneesti. Portaita tuli kiivettyä varmaan tuhat, mutta olihan se vaivan väärti kun palkkana oli herkkuani, lihapullia. Sellaisia ihmisten lihapullia joita mami ei suostu edes syömään, minusta ne ovat parasta ja saankin niitä vain harvoin kun tuppaavat janottamaan. Yö vaihtui aamuun ja monta kadonnutta olin jo löytänyt, kotimatkalla nukutti kovasti ja kävinkin vällyjen sekaan lepäämään lämpimässä takissani. Kotiin tullessa ilmoitin Puntille että NYT ei todellakaan ole sopiva hetki riekkua...häivy tai tulee köniin! Se uskoi ja kohta katsellaan mamin ja siskon kanssa soffalla toisen linnan juhlia.

Sohvalle on siis turha yrittää, minä lepään nyt!

 

Potretti

Kuva V-M Heinisuo

Kuvan myötä toivotamme hauskaa Joulun odotusta kaikille, me tässä kieli pitkällään odotellaan kinkunpaistajaisia ja kyllä se Pukkikin varmaan tulee.... ja voi tulla ennen Joulua jotain muutakin :D

Huraa Puntti-päivänsankari!

Paljon onnea rakkaalle Puntille, maksakakkua, hellyyttä ja herkkupaketteja :) 
Eihän sitä joka päivä kuutta vuotta täytetä, tänään saa herkutella ja loppuillan nakerrella mahtavaa luuta.

Aamupäivällä käytiin valokuvaamossa ja potretit saadaan viikon päästä. Niitä odotellessa laitetaan tähän ihan omia otoksia.

Veteraani, mikä se on?

No veteraani on vaikka tällainen. Minulla on vain hiukan harmaata huulissa ja varpaissa, mutta muuten olen varsin pirtsakka-akka. Se tuli todistettua tänään kun aamutuimaan lähdettiin mamin, Tiinan ja Linuksen ja Mikan kanssa reissuun. Perillä Unni ja Jaana olivat vastassa ja moikkailuhan oli leppoisaa ja kivaa. Tuomarisetä oli aika jännä noiden ihmisten mielestä, minusta se kuitenkin tykkäsi sen verran että sain jonkun rop-veteraani ruusukkeen ja pytyn. Omaa showtakin pyöritin hetken. Kiva kiva mutta ei tuosta kiposta mahdu syömään??? Takastulomatkalla mami ja Tiina kävi hiukopalalla ja siellä oli ollut veteraaneille keräys. Sotilaspoika kippo kourassa seisoi tuulikaapissa ja teki hyvää työtä. Onneksi noilla oli kolikoita ja saivat sitten ne tärkeätkin veteraanit asiaankuuluvaa huomiointia. Olettehan tekin muistaneet niitä sotaveteraaneja???  Oikeen mukava retki ja pojat kertoi kotona että Puntti oli olut kovin ikävissään ja varmaan vaan siksi syönyt grillimakkarat ja valkoviinikastikkeen hellalta silläaikaa kun olivat käyneet kaupassa.....

ystävät on tärkeitä

Mihin sitä joutuisi ilman hyviä kavereita, sellaisia joiden kanssa voi treffailla, vähän riehua tai ihan vaan asiallisesti kuljeskella, sellaisia joiden kanssa kemiat kohtaa.... aika tylsää olis.

Linus limppunen on mun kamu

Lisää kuvateksti

Mandi manteli taas minun

murrrrrrrrrrr

Olin tänään nauttimassa synttärilahjaani...no se ei sitten ollutkaan mitään syötävää vaan kohtaaminen karhun kanssa. Se olikin ihan ok hommeli, toimin ja suoritin ja olin pätevä mummo......kunhan vaan mami on mun kanssa, niin kaikki käy. Meillä on sellainen tiukka side ja syvä suhde, me ollaan yksikkö vaikka meitä on kaksi.
 

syksyn satoa

Tosiaan, syksy jyrää ihan tosissaan, meidän pihalla on satoja tirppoja ja ne syö kaikki pihlajanmarjat puista mamin kiusaksi. Sitten ne kakkii kaiken sen auton päälle...vielä ei olla nähty kuinka ne tirpat putoilee huppelissa puista alas, mami sanoo että se on kerran sellastakin nähnyt! Myös komea närhipariskunta on vieraillut meidän terassilla, niille piti vähän haukkua kun ei olla ennen tavattu. Syksyn tulon näkee myös siitä että treenikalenterit sun muut kalenterit on täyttyneet ihan mukavaan tahtiin. Treeneissä me ollaan keksitty mamille kaikenlaista uutta päänvaivaa ja niitä kuuluisia harmaita hiuksia sinne päähän. Sitten meille on ilmestynyt käytävämattoja joita on kotona kiva juosta runttaan, Puntti on oikein taitava siinä. Puntti oli vähän aikaa sitten hiukan sydänsuruissaan, treffejä on ollut ja niitä sitten piti itkeskellä, minä kyllä sille näytin taas kaapin paikat ja niinpoispäin....

Ensi lauantaita odotellessa ja torstainakin taas päästään metsään etsiskelemään... kyllä viikot menee nopsaan, kohta on JOULU! Mahtavaa!

Paljon Onnea Gala!

14.10.2004 syntyi minulle jotain tärkeää. Kahdeksan tapahtumarikasta vuotta yhdessä ja toivottavasti vielä monta lisää. Onnea rakas Mummeli!

mennään,ei mennä,mennään...

Ja pah, meillä on ollut hirveitä kulkuneuvo-ongelmia. Ollaan menossa metsään tai treeneihin niin sitten ei yhtäkkiä mennäkkään ja sitten se auto on monta päivää jossain valohoidossa ja sitten taas se ilmestyy pihaan josta se taas hinataan pois...ihan kummallista. No onneksi meillä on kaksi kertaa neljä jalkaa, joten liikkeelle kyllä päästään mutta mukavat treenit on jääneet väliin jo liian monta kertaa. Ja ikkunaremontin työnjohtajina ollaan kanssa ehditty olemaan. Se vasta hauskaa puuhaa oli,miehet paisko hommia hirmuisen keskittyneesti kun me tuijotettiin niitä herkeämättä! Tulevana talvena meillä ei varmasti vedä eikä ikkunat kolise tuulella. Sienestyshommiakin ollaan tehty ja hauskuutettu mamia tuolla takapihalla. Kuten kuvat kertoo!

Syys saa

 Tiinan voimisteluliikkeet ja Linus siinä hienosti

                                                                   Hilkka hölkää ja Aaretti seuraa kauniisti

 

 

Syksy on tullut jo ihan virallisestikkin... toisaalta mukavaa kun ei tarvitse niin kovasti hikoilla ja läähätellä. Ja omenoita saadaan mielin määrin vaikka mami yrittää rajoittaa niiden nauttimista, aiheuttavat kuulemma jonkin asteista kaasuvuotoa sisätiloissa. Mutta toisaalta tämä syksyn tulo on tylsääkin, mansikoita ei enää päästä varastelemaan ja uimarannallekkaan ei olla enää menty... Mami on jälleen kotona kaiken päivää ja saattaa olla että me ei kohta tykätä, se keksii meille kaikenlaista äkseerausta kohta liikaakin, vaikkakin me tykätään puuhailla sen kanssa. Mutta liikahan on liikaa, silloin me aletaan riehumaan ja saadaan siltä suunnitelmat sekaisin.  Meidän yhteinen lapsi Balle-Aaretti osallistui mätsäriin eilen ja hänestä tykättiin kovasti, sinisten ykköspalkintosäkki lähti Padasjoelle :D Paikalla oli myös Linus herra, Älli vauveli joka muuten oli BIS4 ja lisäksi vielä yksi toinenkin ihanainen tyttövauva jonka nimeä mami ei taas muista... siis nämä kaikki oli samanmoisia kuin me, olihan siellä muitakin koiruuksia, kaiken näköisiä ja kokoisia. Tänään saatiin vielä Limingasta uutisia että meidän tyttö Unni oli näytellyt itsensä rotunsa parhaaksi bullmastiffiksi ja oli myös saanut sertin Jaanan iloksi(ja tottakai meidänkin) Ihan huikeaa.

Viuh...

 Hirveä kiire, treenipäivä ja pitkästä aikaa vähän isommassa kaavassa. Ei nyt ehdi poseeraamaan. Minä hommailin hakujutut himaan, tuli hirveät kehut ja hyvät namit. Gala kävi ajelemassa kulmikkaan jäljen eikä mennyt sekaisin marjastajista ja sienestäjistä, on se eri eukko! Mami sensijaan meni sekaisin kanttarelleista ja torvisienistä....

Kesä meni?

Kesä on hujahtanut jonnekkin, ei olla ehditty edes päivittelemään, vaikka kaikkea on sattunut ja tapahtunut. Mamilla on ollut taas vähän vähemmän aikaa meille, mutta ollaan sentään päästy treenailemaan kaikenlaista. Olihan se hetken saikullakin kun ei pysynyt jaloillaan tuon Puntin kanssa. Muistoksi sille taisi jäädä ikuinen kuhmu päähän!

 

 

 

 

Sisko muutti omaan kotiin, mutta onneksi se käy meillä kylässä ja lähtee lenkille meidän kanssa! Minä olen käynyt Siskon luona myös visiitillä, mutta Puntti saa vielä odottaa sitä retkeä. Sehän kaataisi kaikki nurin vain kääntyessään.

Kekkereitäkin meillä on ollut, kaikenlaisia. Onneksi ollaan myös päästy niistä nauttimaan. Niin ja omenathan on jo kypsyneet, joten käydään hakemassa välillä välipalaa ihan itse. Karviaiset Mami siirsi pois meidän ulottuvilta, joten niistä voidaan vaan haaveilla...

Mami kävi moikkaamassa Unnia Kuopiossa jossa oli kolmipäiväiset näytelmät. Eriä tuli joka päivä ja yhtenä päivänä sijoituskin. Unni on ihan isänsä näköinen <3 p="p">

Ja Puntti on saanut lelun. Minä en saa koskea siihen, en edes katsoa. Se taitaa olla ihan tosi rakas lelu, sillä tätä possua ei ole vieläkään suolistettu. No onhan minullakin omat isot pehmoleluni joihin Puntilla ei ole mitään asiaa!

Syksyn tullen ehditään varmaan kirjoittelemaan tänne useammin, sieniretkiä olisi tiedossa ja mukavia jäljestyksiä. Ehkä pääsen minäkin piipahtamaan näytelmissä kunhan tuota ikää tulee vaadittavat 8.

meikät päivittää

Me käytiin Tiinan ja mamin kanssa hellenäyttelyssä lauantaina...huhhuh, kuumaa oli. Ehkä maminkin olisi kannattanut laittaa sellainen piukka makkarankuorimekko :) meikä sai erin ja olin valioluokan kakkonen, päästiin siis vilvottelemaan autoon ja kotimatkalle :) Ei haittaa, Tiinan autossa ja seurassa on aina mukavaa.

Sunnuntaina oli vuorossa Linuksen näyttispäivä Kotkassa, viileetä oli ja lopuksi alkoi sataa vettäkin, mutta ei se niiden menoa haitannut. Linus sai erin ja SA:n ja oli kuulemma käyttäytynyt ja esiintynyt oikein mallikkaasti. Kehänlaitaväki ihmetteli taas tuomarin päätöstä kuten eilenkin, mutta ei ne sen anna päivää pilata :) Tiinaa jänskätti niiiiin että mami sai viedä Linuksen kehään :)

No nyt on jo kesäkuu kovaa vauhtia menossa ja niin mamikin....se on vaan töissä ja töissä ja töissä. Mutta kyllä me sentään päästään harjoittelemaan ja lenkkeilemään :) Pitää aina vähän marista tämmöisistä ajoista, ettei se kuvittele voivansa jättää meitä kokonaan huomiotta. Omenapuut kukki kauniisti ja Puntti sai vain yhden piston kulmakarvaansa, sen silmä muurautui kiinni ja ruoat se oksenti, mutta aamulla se oli jo reipasta poikaa. Minulla sensijaan on ollut jo muutamia punkkeja, onneksi mami poistaa ne välittömästi! Tänään lenkillä Puntti otti ja karkasi Paskurinojaan.... se joutui suihkuun kotona mutta vieläkin täällä haisee omituiselle....Viikonloppuna pääsenkin kahdestaan mamin kanssa reissuun, Tuorlaan ja  saan nukkua sen sängyssä ilman Punttia!

Aika kulkee kuin siivillä! Mami on töissä päivät ja illat se puuhailee onneksi meidän kanssa, mutta silti tuntuu että mihinkään ei olla päästy eikä mitään olla saatu tehdä... no onhan meillä ollut kamalan kivoja treenejä ja kunnon metsälenkkejä ja niinpoispäin. Onneksi on kevät ja lämmintä. Meidän yhteiset lapset täytti eilen kaksi vuotta!!! Vastahan ne tuossa olohuoneen lattialla telmi ja repi maton reunaa... Belle toipuu pikkuhiljaa surullisesta vapusta ja niin mekin. Ja uusia tuttavuuksiakin ollaan ehditty solmia, saapa nähdä miten asiat etenee. Uimasille olisi jo kiva päästä ja ehkä tuonne etupihallekkin. Mami on eristänyt sen meiltä vedoten joihinkin istutuksiin, pah, portit auki ja sassiin, kyllä me hoidetaan puutarhan ja nurmikon hyvinvointi kuntoon ;)

tekevälle sattuu

Sen siitä sitten sai kun vihdoin pääsin metsään treenaamaan... viime viikon lauantain möllihaussa sain tärvättyä peukaloni jonnekkin, äityihän se ihan tulehdukseen asti. Mami päätti viedä mut lääkäriin ja avuliaana poikana ajattelin pienentää kustannuksia repimällä sen kynnen aamulla ihan itse irti. No sehän teki kipeää ja kiljuinkin samalla kun vedin sen irti. Ja maksoihan se reissu kuitenkin jotain mutta aina on kiva käydä moikkaamassa Erika-lääkäriä. Harvoin siellä käydään, joten moikkailtiinkin iloisesti toisemme. Ja koska olen tällainen Lover-boy, ne laittoivat mulle oikein pinkkiä sydänkuosia tassuni ympärille operaatioiden jälkeen. Vähän on tokkurainen olo vielä mutta eiköhän tästä kohta toeta ja lähdetä loikkimaan metsiin. Ai niin, se möllihaku muuten onnistui paitsi että seuraamista aletaan treenaamaan entistä enemmän....hyh,se on tylsintä mitä tiedän.....

metsään mieleni tekevi..

                                                                     Suuntima..

                                                                   Ilmoitusosa..

Ja näyttö..

 Tässä aamulenkillä ollessa saatiin jouku vainu..

 Seurattiin sitä tovi..

Ja tässä pyörin hetken ennenkuin.. hoksasin että täältähän se haju tuli, Puntti juoksi ohi,mutta sillä onkin aina liikaa vauhtia :)

Eilenpä päästiin metsään treenailemaan, mutta vielä siellä oli lunta, eikä se juuri kantanut meitä. Harmillista, mutta minäpä keksin tuohon upottavuuteen niksin. Heti kun olin hajulla maalimiehestä, haukuin ja läksin noutamaan mamin näytölle...no,eihän se sitä hyväksynyt vaan juoksutti minua joka maalimiehellä...että siihen sekin konsti kaatui. Puntti toimi muuten mamin toiveiden mukaan, mutta jotain se välillä jäi haaveksimaan kesken kaiken, eikä oikein palkatkaan maittaneet, purkeissa oli mun superherkkua eli kissanruokaa, mutta Puntille kelpasi vain veriletut. Itse en voi vastustaa kissanruoan viehkoa odööriä, sen eteen kannataa loikkia vaikka umpihangessa!

pirtsakka mummeli

Käytiinpä tänään mamin kanssa mätsärissä, ihan Nastolassa asti :) Minä olin jälleen tapani mukaan äänekäs ja innoissani. Tuomaristäti sanoi kopeloinnin jälkeen että "no ei se kyllä ole yhtään lihava, se varmaan on tuon mallinen"ja rinkijuoksun jälkeen kommentti oli"kylläpä se on vilkas ikäisekseen"... vai lihava, minä olen minä, ja sillä siisti. Ja kiikkustuoliinko tässä pitäisi heittäytyä? Meillä oli kuitenkin kivaa ja paikka oli meille uusi, odotellessa tutustuin samanmoiseen mutta nuorempaan Doris-neitiin joka muuten pärjäsi sinisten kakkoseksi näissä näytelmissä. Minä sain jonkun sinisen nauhan ja yhden tanskandoggi kaverin ja yhden x-rotuisen kaverin, sen nimi on Tane ja taisin vähän ihastuakkin siihen!   Tuo kuva on vanha, mami löysi sen koneen kätköistä, mutta kuvaa hyvin nykyistä olemustani....nooo ehkä vähän on tuo alalinja muuttunut, mutta sekin vain ihanien vauvojeni vuoksi :)