harjoittelua,harjoittelua..

Minä poika se olen ollut ahkerana kuin muurahainen! Melkein joka toinen ilta on mami ottanut vain minut kyytiin ja ollaan suunnattu parkkipaikalle muiden "outojen tätien"luo. Asfaltilla ollaan jäljestetty jo monet pätkät, pusseja nuuhkittu ja avaimia löydetty. Hirveän kivaa ainakin minun mielestä, välillä ollut vähän vaikeaakin, mutta aina ollaan selvitty hommista. Nyt tuleva viikonloppu onkin varmaan joku palkinto meikäläiselle, pääsen Tiinan autoon ja Tiinan mökkiin joka tuoksuu aina tosi jännälle...toivottavasti siellä ei nyt tälläkertaa ole ampiaisia. Ja mamikin lähtee mukaan, joten siitä tulee hauska viikonloppu!!! Gala saa jäädä vahtikoiraksi kotiin, ettei vain ne naapurin yorkit tule taas meidän pihalle murisemaan ja irvistelemään, Gala osaa ajaa ne napakasti omaan pihaansa! Ja sitten se myös päivystää hernepuskaa. Että ei meillä laiskana kukaan jouda oleksimaan ........Siskoa alkaa jo olla vähän ikävä, Las Vegasissa se kuulemma on ja Grand Canyonilla,mitä lie paikkoja ovatkaan, ikävä silti. Toivottavasti se tuo paljon tuliaisia!

äitikoiralle

  Pimua kaivaten Puntti perheineen

uusia juttuja

Vihdoinkin osaan jotain paremmin kuin Gala. Tai no, Gala ei ole ollut mukana kuin kerran meidän Tuija-treeneissä, minä olen ollut joka kerta paikalla ja maminkin mielestä on hienosti mennyt oppi päähäni. Me aloitettiin harjoittelemaan kovalla pinnalla jäljestämistä ja asfaltilla onkin jo muutama ilta vierähtänyt kauppojen mentyä kiinni. Mami ei uskonut silmiään kun nuuskin kolmannen ja neljännen jälkeni tosta noin vaan! Sadesäällä tulikin sitten haastetta, kärrykatoksen alla oli melkein liikaa häiriö hajuja, varsinkin ne kärryt olisi ollut kiva nuuskia perusteellisesti.... mutta kaikki me suoriuduttiin haasteistamme. Tuija käy taas hakemassa lisää oppia, jonka se sitten paukuttaa meidän ohjaajien nuppiin, me koirathan kyllä osataan :) Kohta saan kuulemma aloittaa purkkien nuuhkimisen (minipussia osaankin jo nuuhkia, mutta kun se on niin pieni ettei meinaa edes sierain sinne mahtua!!) ja erilaisten hajujen tunnistamisen. Aika jännää vai mitä! Minä ainakin tykkään ja mamikin on innoissaan.

kuvattomat uutiset

Sisko vei mamin kameran Ameriikkaan asti, joten meistä ei nyt tule kuvia hetkeen. Ei se mitään, sillä eilen Puntti haaveili ihan omiaan jälkiharjoituksissa, liekö ollut nenässä herne taikka haaveissa nartunhuitukka...hmph! Eikä minustakaan olisi saanut hyvää kuvaa, sillä annoin kaikkeni harjoituksessa ja olin lopulta hyvin uupunut. Sain haastavan jäljen jota oli marjankerääjämummo sekä mamin treenikaverit hiukan vaikeuttanut, lisäksi metsässä lymyili meheviä lintupaisteja... Hukkasin jäljen muutamaan otteeseen, mutta Tuijan avulla mamikin sai koottua itsensä ja löysin jälleen sen oikean jäljen, esineetkin löytyi ja erityisen mielissäni olin palkasta! Kun on taas meikää pidetty nälässä monta viikkoa, niin mehevät lihapullat maistui. Jo pelkästään kehujenkin vuoksi kannatti pinnistellä koko piiiitkä taival. Kotimatkalla piti sitten hiukan kehuskella Puntille, mutta se unelmoi takapaksissa eikä edes huomannut että hyttyset söi sen kankun ihan pateille...Oltiin kotona vasta yöllä, mutta mukavan viileää oli. Niin viileää, että piti päästä peiton alle aamuyöstä, Puntti oli mennyt mamin ja papan sängyn alle kokonaan ja kun se aamulla heräsi kellon pirinään, koko sänky meinasi lähteä liikkeelle... AI NIIN, Unni-kaunotar oli ollut näytelmissä ja sijoittunut hienosti narttujen kolmanneksi! On se vaan ERI tytteli!! Isi ja Äiti onnittelee :)