surujen ja murheiden jälkeen

Heippa. Ehdin olla viikon sohvan nurkassa ja mietiskellä miten onnetonta on olla yksikseen. No onhan siinä kivatkin puolensa, huomiota saa ja ihmisten vieruspaikka on aina vapaana... mutta ei sitten ole ketään ketä kurittaa, ei kenenkään ruokakuppia putsattavana, yhteiskerjäyksen huumaava tunne on poissa, jännitys treeneissä kumpi ekana pääsee hommiin, eikä lenkkiseuraakaan sunnuntai aamuisin.... no nyt sitten tänne muutti tämmöinen pikku natiainen. Oudon näköinen, sillä ei ole mustaa naamaa eikä voimahäntää. Mutta annan sen kuitenkin kokeilla josko kelpaisin emoksi...no en ehkä kuitenkaan, sillä on terävät hampaat. Mutta Mummoksi ryhdyn kyllä mielelläni. Ollaan jo opeteltu yhteispissejä ja keittiökäyttäytymistä sekä autoilua. Kohta se otetaan mukaan treeneihinkin ja sitten alkaakin hauskuus :)

Kova paikka..

Meidän rakas Puntti nukkui pois maanantaina 23.3. aamupäivällä. Mast-solu kasvain vei lopulta voiton ja oli pakko päästää irti. Puntin kanssa elämä ei koskaan ollut tylsää, aina sattui ja tapahtui. Näin jälkikäteenhän ne tapahtumat naurattaa mutta voin vakuuttaa että monta kertaa oli naama melko peruslukemalla...kaikesta aina selvittiin kohti uusia kommelluksia ja sattumia.
Gala on kokenut tämän ennenkin, yksin jäämisen. Toistaiseksi mummo on ihan reipas, ollaan keksitty enempi puuhaa ja tehty vähän tikusta asiaa ja pidetty seuraa... On se vaan rankkaa hyvästellä eläin jonka kanssa olet elänyt ja kokenut monta vuotta yhdessä...
Nämä ovat viimeisimmät kuvat Puntista..