Kakolan likkoina

Olin mamin kanssa harjoittelemassa Turussa, Kakolassa. Viimevuonna oltiin myös ja haluttiin lähteä uudelleen kun siellä oli niin jännää. Nyt kaikki meni entistä hienommin, ei tarvinnut taaskaan mamin hävetä vuokseni. Alussa kun majoittivat meidät koirat selleihin odottelemaan vuorojaan, oli hirveä kakolafonia ja meteli kun jotkut ulisivat, haukkuivat ja itkivät. Ehei, minä tyttö en sortunut siihen tälläkertaa, vaan odottelin tyynesti omia vuorojani ja seurustelin välillä muiden kämppisten kanssa sivistyneesti. Portaita tuli kiivettyä varmaan tuhat, mutta olihan se vaivan väärti kun palkkana oli herkkuani, lihapullia. Sellaisia ihmisten lihapullia joita mami ei suostu edes syömään, minusta ne ovat parasta ja saankin niitä vain harvoin kun tuppaavat janottamaan. Yö vaihtui aamuun ja monta kadonnutta olin jo löytänyt, kotimatkalla nukutti kovasti ja kävinkin vällyjen sekaan lepäämään lämpimässä takissani. Kotiin tullessa ilmoitin Puntille että NYT ei todellakaan ole sopiva hetki riekkua...häivy tai tulee köniin! Se uskoi ja kohta katsellaan mamin ja siskon kanssa soffalla toisen linnan juhlia.

Sohvalle on siis turha yrittää, minä lepään nyt!