sisustelua, ja pyh!

Mami heivasi meidän ruokapöydän pois. Nyt meillä on tämmöinen. Saatan ehkä muistaa sen lapsuudenkodistani, mutta en kyllä pidä siitä lainkaan. Sen alle ei enää pääse livahtamaan murenakytikselle, enkä voi raaputtaa selkääni siihen pöydän alapintaan ,enkä näinollen myöskään voi yrittää vohkia koko herkuilla lastattua pöytää kantamalla sitä selälläni....pelkkää rajoitusta koko elemä...pyh, sanon minä kaikille sisustusvillityksille! Onneksi ulkona on sentään kivaa, pakkasta niin paljon että mamin kanssa voidaan tehdä melkein juoksulenkkejä ja kotiin päästyämme voidaan vertailla kumman naama on enempi huurteessa :) Gala sensijaan tyytyy lyhyempiin lenkkeihin, sillä käy kuulemma käpäliin tuo pakkanen. Tosin eilen kuulin kun mami pohti näyttelemisen mahdollisuutta, mitä en kyllä yhtään ihmettelisi, on se sen verran ovela narttu tuo Gala!