oi ihana omenakuu..

Minä olen aina tykännyt omenoista. Nyt Punttikin oppi syömään niitä. Vaikkakin juuri silloin kun ei tarvitsisi. Sillä on korvassa tulehdus ja omenat vaan ylläpitää moista vaivaa... no olen minäkin jo parina yönä herännyt korvaani kapsuttamaan... voi ei...taitaa tulla loppu syysherkutteluille, sillä mami on kerännyt tänäänkin  pihamaalta kaikki pudonneet omput ja puitakin se ravisteli pää punasena että viimeisetkin putoaisi...kovaa on koirulin kohtalo, mutta onneksi huomasin tänään että hernepenkissähän on vielä pikkiriikkisiä palkoja, joten kävin sitten nekin syömässä. Ai niissäkin on liikaa makeutta? No mitähän tässä sitten saisi kupunsa täytteeksi? Jos ei saa pikkueläimiä jahdata eikä keräilytaloutta harrastaa niin turha on sitten mamin naputtaa jos voilepäkerjuulla ollaan!

hei me mökkeillään

keppisavotalla

Hirmuisen rentouttava viikko takana...oltiin mamin ja papan kanssa reissailemassa, ensin Mäntyharjulla ja sitten Lemillä. Koko viikkoon ei tarvittu talutushihnoja, ihan melkeen villiinnyttiin! Kaulapantoja mami ei suostunut ottamaan meiltä pois edes yöllä, sanoi että jos lähdetään tutkimusretkille niin ainakin on puhelinnumeropannat kauloissa.. ei me lähdetty kovin kauas, tontilla riitti sorsia, kaloja ja kaikenmoisia hajuja ihan riittämiin. Aika hyvät sapuskatkin oli tarjolla, saatin ihan lettujakin ja omat grillimakkarat! Sitten pyörähdettiin Lappeenrannan markkinoiden kautta kotiin eilen ja olipas vaan mukava omaan petiinkin oikasta. Puntilla taisi olla välillä koti-ikävä sillä aina kun joku käveli autolle niin Punttihan se siellä jo istui takaluukun edessä että otappa kyytiin! Minut taas piti hakea terassilta taluttamalla pois kun kotiinlähtö koitti...olisin kyllä voinut jäädä papan kanssa vielä viikoksi mutta mami ei suostunut vaan halusi mennä jo töihin...outo se on.

tässä oli paras loikopaikka

auringossa meinas nenä kuivua!

ja Punttikin osasi olla paatissa

tässä me vahditaan ongenkohoa..

Puntti päivystää